Perjantai

Yllättävän ankea fiilis on tällä hetkellä kun ottaa huomioon, että on perjantai. Siivota pitäisi ja läksyjäkin tehdä, sekä alkaa lukemaan kokeisiin kun koeviikkokin lähestyy kovaa vauhtia. Silmälaseista sain onneksi kerrottua isälleni ja hän otti asian ihan hyvin.

Tuntuu kummalliselta kuunnella Sylveriä, kun yleensä kuuntelen aivan erilaista musiikkia, mutta ehkä se on tämä tylsyys mikä saa minutkin tekemään kummallisia asioita.

Oon tänään ikävöinyt Katsua oikein kovin, en tiedä tuunko koskaan tottumaan siihen, että hän ei enään asukaan täällä, enkä voi mennä hänen luokseen aina kun huvittaisi.
Päähän ottaa myös se, ettei meidän ykkösristeilystä välttämättä tule mitään, kun ei saada valvojia kasaan.

Ehkä kuitenki kaikkein eniten mua ottaa päähän se, etten millään pysty unohtamaan erästä poikaa. Ajattelen häntä päivittäin useita kertoja. Asiaa ei yhtään helpota se, että hän on varattu ja varmastikin oikein onnellinen tyttöystävänsä kanssa. En tahtoisi millään pilata heidän onneaan, mutta en voi myöskään tunteilleni mitään. Tiedän sen itsekin, että loppujen lopuksi mua tässä tulee sattumaan, ja kai se niin pitää ollakin.

Toinen asia, joka vaivaa mua on.. Mun entinen poikaystäväni Nicke ei vastaa mulle ku puhun sille mesessä, yritän soittaa tai tekstaan. En mielestäni ole tehnyt hänelle mitään pahaa, eli en ymmärrä miksi hän käyttäytyy niin.. Ei varmastikaan tahdo olla kanssani tekemisissä, mutta en ole myöskään periksi antaja tyyppiä. Tässä tilanteessa kyllä ehkä pitäisi olla ja ajatella hänen tunteitaan. Ehkä häntä ahdistaa, että yritän pitää välejä kunnossa. Onhan meidän erostakin jo yli vuosi aikaa, eikä me seurusteltukaan kuin vähän päälle vuoden verran.

Eiköhän valitukset ollut siinä tältä erää. Nyt mukavampiin juttuihin!
Olen suunnitellut vähän, että koeviikon loputtua menisin äidilleni Kontulaan. Siellä on aina niin vallan metkaa. Siellä jotenkin saan rentoutua, ei tarvitse olla niin järkevä ja viisas. Kyllä, viisaana ja järkevänä oleminen onkin varsin raskasta työtä. Otan tähän loppuun tämmöisen loppu kevennyksen, joka tehtiin tänään filosofian tunnilla. (Olen aivan retkahtanut niin filosofiaan kuin psykologiaankin)

Anselmin jumalatodistus

a) Kuvitelkaamme olio, jota täydellisempää ei voida kuvitella.

b) Nimetkäämme edellä mainittu olio X:ksi.

c) Jos X on olemassa vain jonkun mielikuvituksessa, seuraa looginen ristiriita: Vain - mielikuvitusolio - X ei voi olla X, koska mikä tahansa oikeasti olemassa oleva on sitä täydellisempi. (esim. sen suhteen mitä voi saada aikaan)

d) Edellisestä seuraa, että välttyäksemme loogiselta ristiriidalta (ja koska haluamme pitää maailmankuvamme selkeänä) on myönnettävä, että X:n on välttämättä oltava oikeasti olemassa.

e) X on tietenkin Jumala, tulos: Jumala on olemassa

Itse en kyennyt kuvittelemaan niin täydellistä, eli en kai usko Jumalaan tai minulla ei semmoista ole. Kokeilkaapas itse, kykenettekö te kuvittelemaan jotain niin täydellistä, mitä täydellisempää ei voi kuvitella. Ei se ole niin helppoa kuin saattaa kuulostaa.