Tuntuu ihanalta, kun viikonloppu vihdoin alkoi. Alkoikin muuten todella hyvin. En ole tainnut täällä pahemmin mainita, mutta olin hiukan huolissani Tobiaksesta. Emme jutelleet melkein viikkoon, ja pelkäsin jo tehneeni jotain, minkä tähden menettäisin hänet. Kerroinkin hänelle asiasta, mutta ei kuulemma ole mittää pelkoa, en koskaan tule menettämään häntä. Oli muutenkin poika oikein suloisella päällä, liekö väsymystä. En nyt ala tässä raportoimaan hänen sanomisiaan yhtään enempää, enkä kyllä muutenkaan. Pääasia, että kaikki on hyvin hänen puolellaan ja niin on minunkin.
Aattelin yrittää olla ahkera nyt viikonloppuna. Tarkoituksena olisi siivota huonetta, hoitaa koulu asioita ja kuntoilla. Koeviikkokin lähestyy taas uhkaavasti. Enkä ymmärrä mitään esim. historiasta. :P Matematiikasta jopa ymmärrän, tai oikeastaan. Saan oikeat vastaukset, mutta en tiedä miten. Keskiviikkona 25.3. alkaa koeviikko, ensimmäisenä kauniisti uskonnon koe.
Uskonnosta tulikin mieleeni, että menemme uskonnon ryhmän kanssa ensi viikon torstaina Kiasmaan, siellä on Choosing my religion -näyttely. Voi ollakin ihan mielenkiintoinen. Hiukan vain harmittaa, kun se menee päällekäin Ranskan teemapäivän kanssa. Onneksi Eero ja muut pärjäävät siellä kyllä ihan hyvin ilman minuakin. [: Tässä linkki Marita Liulian sivulle, jossa on hänen taideteoksiaan. http://www.maritaliulia.com/fi/productions/cmr/index.php
En mennyt tänään kouluun. Väsytti aamulla niin kovin, eikä oikein kiinnostanut. Muutenkin olen nyt lähiaikoina tuntenut itseni todella heikoksi ja turhaksi, kykenemättömäksi mihinkään. Itseinho on todella suuri juuri tästä syystä. En jaksa enää mitään, mikään ei kiinnosta.
Iskälle en viitsi asiasta mitään sanoa, hän tuskin ymmärtäisi. Suuttuisi vain. Enkä todellakaan jaksa riidellä nyt kenenkään kanssa! Vaikka, ei silläkään niin väliä ole. Siinäpä ääntään korottaisi... Ihan sama se mulle on.
Jotain positiivista tässäkin päivässä kyllä on. Viikonloppu alkaa, eikä tarvitse jaksaa koulua, iskä menee luultavasti Maj:lle ja Teemu Jyväskylään moikkaamaan ystäväänsä Mikkoa. Tämä tarkoittaa sitä, että saan olla yksin kotona. Tekemistä kyllä riittäisi, mutta enpä taida jaksaa. Koulujuttuja olisivat nekin. Hiiteen koko koulu.
Katsoin äsken peiliin, eikä näky miellyttänyt minua yhtään. Asialle on pakko tehdä jotain, en vain tiedä jaksanko tai kykenenkö siihenkään. En kuitenkaan tahtoisi hoitaa asiaa epäterveellisin metodein. Tarkoitukseni oli kyllä aloittaa eräs kuntoilu-projekti viime maanantaina, mutta läskiksihän se meni. Mikä ei kyllä yllätä sinäänsä.
Olen erittäin huolissani eräästä ystävästäni. Hän on taas aloittanut ryyppy-putken. Hän ei asu lähellä, enkä oikein tiedä kuinka voisin häntä auttaa. Se ahdistaa. En taida kyetä auttamaan häntä enää, vaikka kuinka tahtoisinkin. Ei hän enää kerro huolistaan samalla tavalla kuin ennen, vaan yrittää hukuttaa ne alkoholiin. Tiedän kyllä, että hänkin tietää ettei ne huolet mihinkään katoa, ne vain unohtuu hetkeksi. Toivon, että ryyppy-putken loputtua hän voisi kertoa minulle taas huolistaan ja voisin edes yrittää auttaa. Ehkä onnistuisin ehkä en, mutta ainakin olisin saanut mahdollisuuden yrittää.
Nyt loppui valitus! Anteeksi, oli vain pakko purkaa jonnekin mietteitäni ja tuntemuksiani.
Eipä ole tullut tännekään nyt pahemmin kirjoiteltua, anteeksi siitä.
Mulla on siis tällä hetkellä hiihtoloma ja olen äitini luona Kontulassa. Tulin tänne viime sunnuntaina. Maanantaina käytiin Myllypuron sossussa ja siellä olikin ihan mukavaa. Äiti jutteli jonku sossu tyypin kanssa reilun tunnin ja mä lueskelin kirjaa nimeltä Vampyyri. Kun en jaksanut enää lukea, laitoin kirjan pois ja aloin nuokkua siinä. Joku aika komiakin jäppinen istui mua vastapäätä ja aloitti sitten keskustelun kysymällä: "Ootsä ihmissusi?" Mulla kun kuulemma on sudensilmät. Melko imartelevaa kyllä, kun tykkäilen susista oikein kovin. Sen jälkeen aloimmekin keskustella jäppisen huolista.
Tiistaina isosiskoni Tanja ja hänen poikansa Joona tuli tänne myös. Ei me oikein mitään kummempia tehty, pelailtiin ja juteltiin. Joonan kanssa oli kyllä iha mukavaa taas pitkästä aikaa leikkiäkin. Oltiin peiton alla ja poika sitten keksi, että ollaan sudenpentuja, jotka ei ole vielä syntyneet. Mä sitten selittelin että kuinka kaunista siellä suden mahassa olikaan, rauhoittavaa sinistä ja kauniita kukkasia. Joona vain kysyi multa, että: "Tiedätkö mikä on tärkeintä?" pudistin päätäni ja hän vastasi: "Se että olemme yhdessä". On se vain suloinen poika. Eilen lähtivät kotiin.
Tänään Miikka kyllä yllätti mut oikein kunnolla. Kysyi, että miksen hae jonkinsortin malliksi. Tällä kropalla ja näillä kasvoilla. Ei ehkä ihan heti edes onnistuisi. Imartelevaa se oli kyllä. Kiitos siitä Miikka. Ylhäällä on kuva musta, josta Miikka sanoi näin: "no katotaan tota sunkin kuvaa tos niin ihan malliposeeraus :)" Vaikka siinäkin vaan säädän jotain. ^_^"
